Aika Albaniassa on takana

Matkamiehen aika Albaaniassa on nyt takana päin. Loppua kohti aloin pitää Tiranasta... ainakin jollakin tavalla. Kaupungin vastakohtaisuus toisaalta ärsytti ja toisaalta miellytti. Köyhyys oli jotekin erilaista kuin olen missään muualla nähnyt. Pirkko tuossa komentissaan viittasi tyytyväisiin köyhiin. Ihmisiin, jotka länsimaisen standardin mukaan elävät köyhissä oloissa, mutta ovat silti elämäänsä hyvin tyytyväisiä. Usein tyytyväisempiä kuin me länsimaiset. Hämmästelin asiaa äännen eräälle ei Albaanialaiselle henkilölle, joka on työskennellyt useissa köyhissä maissa. Hänen analyysinsä oli jota kuinkin sen suuntainen, ettei hän ole koskaan ollut tekemisissä niin epätoivoisen ja kurjan köyhyyden kanssa. Ja tällainen köyhyys on johtanut välipitämättömyyteen.
Nyt istuskelen Wienin lentokentällä ja odottelen Helsingin lentoa, joka lähtee parintunnin päästä. Tajusin juuri jättäneeni kirjani edelliseen koneeseen. Se kuulemma on löytötavara toimistossa, ja virkailijan arvion mukaan siellä käyminen kestää noin tunnin. Jos kun tulen sieltä ehdin laitan muutan kuvan tänne vielä Albaaniasta. Muussa tapauksessa ne ilmestyvät toivon mukaan ensiviikolla.

Albaniasta

Albania on maa, jossa ei voi aina tietää, onko kahden sekunnin päästä sähköjä vai ei. Sen sain todeta tänään. Eilen unohdin tietokoneeni virtajohdon toimistolle ja katselin DVD:tä akulla. Akku kesti kyllä hyvin, mutta kun pääsin aamulla takaisin toimistolle, todettiin, ettei siellä ollut sähköjä lainkaan. No, asiakas meni käynnistämään moottorit, jotta saadaan oman "voimalan" sähköjä. Oli siis pakko ladata akkua sillä. No siitäkin loppui bensa juuri kriittisesti ja mun kone päätti siinä vaiheessa sanoa työsopimuksen irti. Ainakin viideksi minuutiksi. ”Sinne meni työt” kävi jo mielessä, mutta onneksi olin ilmeisesti tallentanut juuri pari minuuttia aiemmin.

Matka on muuten mennyt mukavasti. Kun saavuin tänne kuulin, että matkalaukkuni ovat jo Budapestissa ja saapuvat ennen iltaa. Näin olikin ja kun minä menin suoraan toimistolle, niin saapuessani hotelliin olivat laukkuni jo täällä. Nettiyhteydet ovat täällä aivan kamalia. Toimistolta on vain modeemiyhteys ja sekin vain 16.5 k sekunnissa eli edes s-postien lukeminen luukusta ei onnistu. Nytkin kirjoittelen täältä hotellin julkiselta koneelta [toimitus lisännyt ääkköset myöhemmin]. Taisin tässä viime matkalla todeta, että se maa oli kaikkein köyhin jossa olin ollut. Mutta nyt tuli kyllä uusi ennätys. Toisaalta on sanottava, ettei täällä hotellissa ollessa sitä kyllä huomaa. Ja tänään minulla oli aikaa käväistä keskustassa ja sielläkin oli muutamia kortteleita jotka olivat kuin aivan toisesta maailmasta.

Viikonloppu on edessä ja riemulla odotan huomista lepopäivää, joka tulee kyllä juuri tarpeelliseen väliin. Talla viikolla on tullut tehtyä sellaiset 47 tuntia töitä. Toivottavasti tuo hotellin langaton yhteys alkaa taas pelittää niin voisitte lueskella ehkä useammin jutusteluani täältä.