Albania on maa, jossa ei voi aina tietää, onko kahden sekunnin päästä sähköjä vai ei. Sen sain todeta tänään. Eilen unohdin tietokoneeni virtajohdon toimistolle ja katselin DVD:tä akulla. Akku kesti kyllä hyvin, mutta kun pääsin aamulla takaisin toimistolle, todettiin, ettei siellä ollut sähköjä lainkaan. No, asiakas meni käynnistämään moottorit, jotta saadaan oman "voimalan" sähköjä. Oli siis pakko ladata akkua sillä. No siitäkin loppui bensa juuri kriittisesti ja mun kone päätti siinä vaiheessa sanoa työsopimuksen irti. Ainakin viideksi minuutiksi. ”Sinne meni työt” kävi jo mielessä, mutta onneksi olin ilmeisesti tallentanut juuri pari minuuttia aiemmin.
Matka on muuten mennyt mukavasti. Kun saavuin tänne kuulin, että matkalaukkuni ovat jo Budapestissa ja saapuvat ennen iltaa. Näin olikin ja kun minä menin suoraan toimistolle, niin saapuessani hotelliin olivat laukkuni jo täällä. Nettiyhteydet ovat täällä aivan kamalia. Toimistolta on vain modeemiyhteys ja sekin vain 16.5 k sekunnissa eli edes s-postien lukeminen luukusta ei onnistu. Nytkin kirjoittelen täältä hotellin julkiselta koneelta [toimitus lisännyt ääkköset myöhemmin]. Taisin tässä viime matkalla todeta, että se maa oli kaikkein köyhin jossa olin ollut. Mutta nyt tuli kyllä uusi ennätys. Toisaalta on sanottava, ettei täällä hotellissa ollessa sitä kyllä huomaa. Ja tänään minulla oli aikaa käväistä keskustassa ja sielläkin oli muutamia kortteleita jotka olivat kuin aivan toisesta maailmasta.
Viikonloppu on edessä ja riemulla odotan huomista lepopäivää, joka tulee kyllä juuri tarpeelliseen väliin. Talla viikolla on tullut tehtyä sellaiset 47 tuntia töitä. Toivottavasti tuo hotellin langaton yhteys alkaa taas pelittää niin voisitte lueskella ehkä useammin jutusteluani täältä.
Hengellisen elämän salaisuus
6 kuukautta sitten
2 kommenttia:
Moi Markku!
On jonkinlaista käsistystä siitä, kun ei ole sähköä eikä vettä ja internetin hitaus sitä luokkaa, ettei voi aukaista sähköpostia.
Ilman noitakin ylellisyyksiä ihmiset elivät onnellista elämää, koska eivät tienneet muusta paremmasta.
Onneksi meillä on "parempi päämäärä".
Entäs ostetaanko siellä vanhoja sanomalehtiä wessapaperiksi?
syövätkö ihmiset savustettuja rottia?
Mutta sapattina kirkot olivat tupaten täynä ja ylistys, laulut ja aamenet olivat raikuvia.
Maranata tervehdykset vaihdettiin kolmeen kertaan, että mitäs siitä vaikka ei sähköpostia olisi lainkaan , eikä se veden- ja sähkön puute haitannut. Mentiin illalla aikaisemmin nukkumaan ja herättiin aamulla virkeänä aamuhartauteen. :))
Ilmeisesti tapaamme vuosijuhlilla.
Turvallista kotimatkaa toivoo Pirkko
Ei tällä ei syödä rottia, tai ainakaan en ole huomannut. Pulotettua vettä saa kaupasta... Mutta se kai mikä tässä ihmetyttää on fakta, että tämä on sentää eurooppalainen maa. Juu internettiä ilman tulee hyvin toimeen, mutta työntekoa se voi vähän haitata tässä hommassa, eikä viitsi ihan yhtä usein kirjoitella tänne.
Lähetä kommentti