Otsikostakin sen voi jo arvata. Saavuin Helsinkiin keskiviikkona kello 23.30 ja viimeinen kone Jyväskylään oli jo mennyt. Olin pelannut uhkapeliä... ja nyt oli maksun aika. Olin laskenut, että jos koneeni on viisikin minuuttia etuajassa, saatan vielä ehtiä Jyväskylän viimeiseen koneeseen, jos Finnair suostuu vaihtamaan liput siihen. Itse asiassa minulla oli liput vasta aamun ensimmäiseen koneeseen. Ajattelin, että nukun sitten hotellissa lentokentän lähellä, jos en ehdi illan viimeiseen koneeseen.
Kun koneeni kosketti maata Vantaalla, oli se 20 min myöhässä. Ei siis toivoakaan, että olisin ehtinyt mihinkään Jyväskylän iltakoneeseen. Ja ei kun metsästämään hotellia. Kävelin infolle, joka välittää Helsingin hotelleja. Hämmästys oli melkoinen, kun tajusin, että eihän täällä koko kaupungissa ole yhtä ainutta vapaata huonetta.
Päädyin lopulta siinä puolen yön jälkeen siihen tulokseen, että ei auta kuin etsiä sopiva sohva ja ruveta nukkumaan. Yllätyksekseni sain nukuttuakin kolmisen tuntia koiran unta sinä yönä. Tilanne oli aika masentava kun sen totesi. Mutta näin yhden hyvin nukutun viikonlopun jälkeen on sanottava: "Tulipa sekin koettua ja jos seuraavan kerran käy näin, tiedän, ettei maailma siihen kaadu."
Matkamiehen seikkailut jatkuvat seuraavaksi kohti Albaaniaa noin viikon päästä.
Hengellisen elämän salaisuus
6 kuukautta sitten
1 kommentti:
Taitaa Hki-Vantaan lentoasema olla öiseen aikaan niin rauhallinen ja turvallinen että voi muutaman tunnin torkut ottaa. Tuolla maailmalla, etenkin kehitysmaissa, näyttää olevan tapana, että juna- ja lentoasemilla yöpyyvät monet matkustajat ja asunnottomat. Saavuttuamme Intiassa aamuyöllä eräälle Saharanpurin asemalle oli asemahallin lattialta vaikea löytää jalansijaa kun se oli täynnä harmaisiin kankaisiin kääriytyneitä yöpyjiä. pp
Lähetä kommentti