Viikonloppu Bosniassa

Eilen tapahtui paljon. Lähdin hotellilta aamulla kirkkoon. Kävimme pienessä kyläkirkossa tässä lähellä Banja Lukaa. Tunnelma oli välitön ja rento.

Kävimme kirkon jälkeen vaihtamassa vaatteet hotellilla ja sen jälkeen meille vain kerrottiin, että nyt lähdetään johonkin erityiseen paikkaan. Ajoimme hyvin vanhaan kaupunkiin nimeltä Jance. Ennen sotaa kaupunkia asuttivat lähinnä kroatit nyt siellä asuu Bosnian muslimeja. Meillä oli mukana yksi kroati joka oli hyvin kiukkuinen siitä, miten huonosti kaupunkia oli pidetty sodan jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että pinnan alla kiehuu yhä, vaikka yleisesti näyttää siltä, ettei mitään kahnauksia ole. Kaupungissa oli hieno putous. Kävimme myös yhdessä vanhassa hautatemppelissä, jota ei koskaan käytetty. Mielenkiintoista oli myös käydä aurigonjumala Setin (Roomalaisten yksi jumala) vanhassa raunioituneessa temppelissä. Itse asiassa se oli erittäin hyvin säilynyt alttarin osalta.

Paluumatkalla kävimme myös yhdellä tekojärvellä sekä erittäin mielenkiintoisella hirsirakennus camping-alueella. Koko päivästä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Valitettavasti täältä on vaikea löytää muuta kuin näitä modeemiyhteyksiä, joten kuvat tulevat varmaankin sitten, kun saavun seuraavan kerran Suomeen. Tässä kuitenkin pari ajatusta siitä, mitä päivän aikana kuulin.

Eilen ymmärsin sen, miten kaksijakoisesti ihmiset täällä suhtautuvat EU:n tukirahoihin. Toisaalta niitä pidetään välttämättöminä, toisaalta jotkut tuntuvat ajattelevan, että länsimaat kiristävät näitä maita omaan muottiinsa näiden rahojen perusteella. Jos kansan enemmistö täällä ajattelee näin, tietää se kovia aikoja EU:n ja näiden maiden suhteille tulevaisuudessa. Yllätyksekseni tapasin täällä myös yhden yläasteikäisen tytön Amerikasta. Hän eli mummonsa ja veljensä kanssa Banja Lukassa ja isä ja äiti elivät New Yorkissa. Perheessä oli vahva usko siihen, että täällä asuminen on paljon turvallisempaa kuin New Yorkissa. Täällä ei tarvitse olla huolissaan siitä, että joku seuraa jne. Tyttö sanoi kaipaavansa perhettään, muttei haluaisi palata USA:han. Oli vahvasti sitä mieltä, että USA:han verrattuna Bosnia on vapaampi ja turvallisempi maa. On kyllä sanottava, että nuoren tytön ajatukset sekä monien muiden mietteet EU:sta saivat minut todella mietteliääksi. Mietin paljon sitä, että mitä on turvallisuus ja vapaus tai mitä länsimailla on tarjottavaa näille sodasta kärsiville maille. Onko länsimainen vapaus todella vapautta vai tuoko se mukanaan vain uudenlaiset kahleet tälle alueelle. En päässyt mihinkään lopputulokseen pohdinnoissani.