Aika Albaniassa on takana

Matkamiehen aika Albaaniassa on nyt takana päin. Loppua kohti aloin pitää Tiranasta... ainakin jollakin tavalla. Kaupungin vastakohtaisuus toisaalta ärsytti ja toisaalta miellytti. Köyhyys oli jotekin erilaista kuin olen missään muualla nähnyt. Pirkko tuossa komentissaan viittasi tyytyväisiin köyhiin. Ihmisiin, jotka länsimaisen standardin mukaan elävät köyhissä oloissa, mutta ovat silti elämäänsä hyvin tyytyväisiä. Usein tyytyväisempiä kuin me länsimaiset. Hämmästelin asiaa äännen eräälle ei Albaanialaiselle henkilölle, joka on työskennellyt useissa köyhissä maissa. Hänen analyysinsä oli jota kuinkin sen suuntainen, ettei hän ole koskaan ollut tekemisissä niin epätoivoisen ja kurjan köyhyyden kanssa. Ja tällainen köyhyys on johtanut välipitämättömyyteen.
Nyt istuskelen Wienin lentokentällä ja odottelen Helsingin lentoa, joka lähtee parintunnin päästä. Tajusin juuri jättäneeni kirjani edelliseen koneeseen. Se kuulemma on löytötavara toimistossa, ja virkailijan arvion mukaan siellä käyminen kestää noin tunnin. Jos kun tulen sieltä ehdin laitan muutan kuvan tänne vielä Albaaniasta. Muussa tapauksessa ne ilmestyvät toivon mukaan ensiviikolla.

Albaniasta

Albania on maa, jossa ei voi aina tietää, onko kahden sekunnin päästä sähköjä vai ei. Sen sain todeta tänään. Eilen unohdin tietokoneeni virtajohdon toimistolle ja katselin DVD:tä akulla. Akku kesti kyllä hyvin, mutta kun pääsin aamulla takaisin toimistolle, todettiin, ettei siellä ollut sähköjä lainkaan. No, asiakas meni käynnistämään moottorit, jotta saadaan oman "voimalan" sähköjä. Oli siis pakko ladata akkua sillä. No siitäkin loppui bensa juuri kriittisesti ja mun kone päätti siinä vaiheessa sanoa työsopimuksen irti. Ainakin viideksi minuutiksi. ”Sinne meni työt” kävi jo mielessä, mutta onneksi olin ilmeisesti tallentanut juuri pari minuuttia aiemmin.

Matka on muuten mennyt mukavasti. Kun saavuin tänne kuulin, että matkalaukkuni ovat jo Budapestissa ja saapuvat ennen iltaa. Näin olikin ja kun minä menin suoraan toimistolle, niin saapuessani hotelliin olivat laukkuni jo täällä. Nettiyhteydet ovat täällä aivan kamalia. Toimistolta on vain modeemiyhteys ja sekin vain 16.5 k sekunnissa eli edes s-postien lukeminen luukusta ei onnistu. Nytkin kirjoittelen täältä hotellin julkiselta koneelta [toimitus lisännyt ääkköset myöhemmin]. Taisin tässä viime matkalla todeta, että se maa oli kaikkein köyhin jossa olin ollut. Mutta nyt tuli kyllä uusi ennätys. Toisaalta on sanottava, ettei täällä hotellissa ollessa sitä kyllä huomaa. Ja tänään minulla oli aikaa käväistä keskustassa ja sielläkin oli muutamia kortteleita jotka olivat kuin aivan toisesta maailmasta.

Viikonloppu on edessä ja riemulla odotan huomista lepopäivää, joka tulee kyllä juuri tarpeelliseen väliin. Talla viikolla on tullut tehtyä sellaiset 47 tuntia töitä. Toivottavasti tuo hotellin langaton yhteys alkaa taas pelittää niin voisitte lueskella ehkä useammin jutusteluani täältä.

Öinen Helsinki - Vantaa

Otsikostakin sen voi jo arvata. Saavuin Helsinkiin keskiviikkona kello 23.30 ja viimeinen kone Jyväskylään oli jo mennyt. Olin pelannut uhkapeliä... ja nyt oli maksun aika. Olin laskenut, että jos koneeni on viisikin minuuttia etuajassa, saatan vielä ehtiä Jyväskylän viimeiseen koneeseen, jos Finnair suostuu vaihtamaan liput siihen. Itse asiassa minulla oli liput vasta aamun ensimmäiseen koneeseen. Ajattelin, että nukun sitten hotellissa lentokentän lähellä, jos en ehdi illan viimeiseen koneeseen.

Kun koneeni kosketti maata Vantaalla, oli se 20 min myöhässä. Ei siis toivoakaan, että olisin ehtinyt mihinkään Jyväskylän iltakoneeseen. Ja ei kun metsästämään hotellia. Kävelin infolle, joka välittää Helsingin hotelleja. Hämmästys oli melkoinen, kun tajusin, että eihän täällä koko kaupungissa ole yhtä ainutta vapaata huonetta.

Päädyin lopulta siinä puolen yön jälkeen siihen tulokseen, että ei auta kuin etsiä sopiva sohva ja ruveta nukkumaan. Yllätyksekseni sain nukuttuakin kolmisen tuntia koiran unta sinä yönä. Tilanne oli aika masentava kun sen totesi. Mutta näin yhden hyvin nukutun viikonlopun jälkeen on sanottava: "Tulipa sekin koettua ja jos seuraavan kerran käy näin, tiedän, ettei maailma siihen kaadu."

Matkamiehen seikkailut jatkuvat seuraavaksi kohti Albaaniaa noin viikon päästä.

Kuvitus Viikonloppu Bosniassa -tekstiin

Ensin pari kuvaa kertomaan yleisilmettä matkan varrelta.

Kaupungin vesiputoukset

Käyttämätön hauta

Roomalaisen jumalan temppeli

Raunioita matkan varrelta

Tästä päivästä jäi kuitenkin kaunis muisto

Pari kuvaa vielä Skopjesta

Sivukatu Skopjen keskustasta

Paikallista sähköturvallisuutta

Kommeluksia Banja Lukassa

Eilen aamupäivällä puhelin soi asiakkaamme toimistossa ja saimme kuulla, että asiakas onkin varannut meille hotellin yhtä päivää liian lyhyeksi ajaksi. No ei siinä sinänsä mitään, asia saatiin sovittua ihan hyvin. Hotelli lupasi järjestää asian.

Hotellille palatessamme illalla minulle lyötiin käteen aivan toinen avain kuin sen huoneen, jossa olin asunut aiemmin. No, kävin tarkastamassa huoneeni ja yllätyksekseni huomasin, että kaikki tavarat olivat uudessa huoneessa löytäneet samoille paikoille kuin missä ne olivat vanhassa huoneessakin. Kävimme syömässä, ja takaisin huoneeseen palattuani aloin laittaa vaatteita naulakoon ja huomasin, että kaksi kolmesta pukupussini naulapuusta (toim. huom. Naulapuu=henkari) oli poissa. Eihän se sinänsä muuten haittaa, mutta uskon niitä olevan erittäin vaikea löytää mistään kaupasta. Ja tavallisessa naulapuussa ei ole mitään toivoa, että vaatteet pysyvät aisoissa pukupussissa. No, minä menin asiaa tietysti respaan ihmettelemään siinä yhdentoista aikaan yöllä. Respan "setä" oli sitä mieltä, että katsotaan aamulla, jos silloin kun olen lähdössä koneelle, vanha huoneeni olisi jo tyhjä... (koneelle lähtöaika 6:30). Eipä usko oikein riittänyt moiseen ihmeeseen.
Aamulla respassa oli toinen virkailija joka sanoi, että asiakas ei ollut vielä lähtenyt. Mutta hän on vakiovieras ja yleensä tähän aikaan jo hereillä. Oli respa oikeassa ja kaikki naulapuut lähtivät mukaan. Eipä ennen tätä viikkoa ole tullut mieleen, että naulapuista voi saada aikaiseksi näinkin mielenkiintoisen ongelman.

Banja Lukan lentokenttä oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin Jyväskylän, eli ei iso. Meille oli sanottu, kun edellisenä päivänä sitä kentältä tiedustelimme, että tunti ennen olisi hyvä olla paikalla. Saavuimme siinä 50 min ennen koneen lähtöä. Check-in -tiski oli vielä ihan hiljainen seuraavat 30 min. Siihen tiskin eteen oli kyllä jätetty kasapäin matkalaukkuja. Näytti olevan paikallinen tapa jättää laukku siihen varaaman omaa jonotuspaikkaa ja mennä itse kahville. No tiskillä sitten selvisi, että täällä Bosnia Airlines ei kykene checkkaamaan laukkua kuin Zürichiin. Niinpä täällä Zürichissä oli otettava laukut pois koneesta ja checkattava ne takaisin koneeseen.

Johtuen siitä, että menin Skopjeen Wienin kautta, lennän myös Banja Lukasta pois Wienin kautta. Minulla on täällä Zürichissä 8 tunnin vaihto. Olen käynyt tuolla keskustassa ja nyt istuskelen täällä Swiss Airin Loungessa. Suosittelen Priority Passia kaikille, jotka matkustavat paljon, mutta Business-luokka ylittää budjetin.

Sellainen pikkuyksityiskohta hintatasoeroista: Olin Makedoniassa hotellissa, jonka hinta oli noin 60 € per yö ja sisälsi ok-tasoisen hotellin ja internet-yhteyden. Bosniassa hinta oli viideltä yöltä noin 100€ - vähintään saman tasoinen hotelli kuin edellinen, mutta ei muuta yhteyttä nettiin kuin modeemiyhteys. Jos kone ei jostain kummasta syystä ole Helsinkiin tullessa 10 min tai enemmän etuajassa, joudun yöpymään Helsingissä: hinta vähintään noin 90 € puoli yötä (kone lähtee aamulla joskus 7 aikaan.) eikä ne hotellit nyt niin paljon toisistaan eroa. Hintataso on siis aika erilainen Euroopan sisälläkin. Mulla on täällä nyt vielä ainakin puolitoista tuntia ennen koneeseen pääsyä. Eli eiköhän kuviakin ala kohta tänne ilmestyä.

Viikonloppu Bosniassa

Eilen tapahtui paljon. Lähdin hotellilta aamulla kirkkoon. Kävimme pienessä kyläkirkossa tässä lähellä Banja Lukaa. Tunnelma oli välitön ja rento.

Kävimme kirkon jälkeen vaihtamassa vaatteet hotellilla ja sen jälkeen meille vain kerrottiin, että nyt lähdetään johonkin erityiseen paikkaan. Ajoimme hyvin vanhaan kaupunkiin nimeltä Jance. Ennen sotaa kaupunkia asuttivat lähinnä kroatit nyt siellä asuu Bosnian muslimeja. Meillä oli mukana yksi kroati joka oli hyvin kiukkuinen siitä, miten huonosti kaupunkia oli pidetty sodan jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että pinnan alla kiehuu yhä, vaikka yleisesti näyttää siltä, ettei mitään kahnauksia ole. Kaupungissa oli hieno putous. Kävimme myös yhdessä vanhassa hautatemppelissä, jota ei koskaan käytetty. Mielenkiintoista oli myös käydä aurigonjumala Setin (Roomalaisten yksi jumala) vanhassa raunioituneessa temppelissä. Itse asiassa se oli erittäin hyvin säilynyt alttarin osalta.

Paluumatkalla kävimme myös yhdellä tekojärvellä sekä erittäin mielenkiintoisella hirsirakennus camping-alueella. Koko päivästä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Valitettavasti täältä on vaikea löytää muuta kuin näitä modeemiyhteyksiä, joten kuvat tulevat varmaankin sitten, kun saavun seuraavan kerran Suomeen. Tässä kuitenkin pari ajatusta siitä, mitä päivän aikana kuulin.

Eilen ymmärsin sen, miten kaksijakoisesti ihmiset täällä suhtautuvat EU:n tukirahoihin. Toisaalta niitä pidetään välttämättöminä, toisaalta jotkut tuntuvat ajattelevan, että länsimaat kiristävät näitä maita omaan muottiinsa näiden rahojen perusteella. Jos kansan enemmistö täällä ajattelee näin, tietää se kovia aikoja EU:n ja näiden maiden suhteille tulevaisuudessa. Yllätyksekseni tapasin täällä myös yhden yläasteikäisen tytön Amerikasta. Hän eli mummonsa ja veljensä kanssa Banja Lukassa ja isä ja äiti elivät New Yorkissa. Perheessä oli vahva usko siihen, että täällä asuminen on paljon turvallisempaa kuin New Yorkissa. Täällä ei tarvitse olla huolissaan siitä, että joku seuraa jne. Tyttö sanoi kaipaavansa perhettään, muttei haluaisi palata USA:han. Oli vahvasti sitä mieltä, että USA:han verrattuna Bosnia on vapaampi ja turvallisempi maa. On kyllä sanottava, että nuoren tytön ajatukset sekä monien muiden mietteet EU:sta saivat minut todella mietteliääksi. Mietin paljon sitä, että mitä on turvallisuus ja vapaus tai mitä länsimailla on tarjottavaa näille sodasta kärsiville maille. Onko länsimainen vapaus todella vapautta vai tuoko se mukanaan vain uudenlaiset kahleet tälle alueelle. En päässyt mihinkään lopputulokseen pohdinnoissani.

Siirtymäpäivän ihmeitä

Täällä sitä nyt ollaan Bosniassa. Saavuin tänne tänään Belgradin kautta. Mutta mennänpä asiat nyt ihan järjestyksessä tämän päivän osalta.

Aamulla herätyskello soi siinä neljän aikaan. Eikun reipaasti ylös, matkalaukku kiinni ja menoksi. Hotellista poistuminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olisi uskonut. Asuin hotellin kolmanessa kerroksessa ja niinpä pakkasin tavarani hissiin ja astuin itse perässä. Painoin aulan kerrosnappia ja hissi lähti hyvin liikkelle. Sitten tapahtui jotain hyvin kummallista. Hissi pysähtyi heti seuraavaan kerrosväliin. Ok, ajattelin, ei muuta kun painetaan uudestaan nappia, niin kyllä se siitä. No, seuraavaksi hissi pysähtyi puoli kerrosta aulan alapuolella. Siinä vaiheessa respan poika oli huomannut, ettei hississä taida olla kaikki ihan hyvin. Ja meni ihan paniikkiin. Hän juoksi ensin portaita alas ja ylös pari kertaa, kunnes tajusin kolkuttaa hissin ovea, jotta hän tiesi millä kohdalla olin. Neuvo kuului, että tavarat pitää siirtää hissin takaseinää vasten ja sitten yrittää uudelleen. Ja sehän toimi. Astuessani hissistä ajattelin, että kun on Suomesta ja tottunut käyttämään KONE:en hissejä, ei aina voi ymmärtää kaikkien hissien sielunelämää ja ”ominaisuuksia”.

Aamun toinen kummallisuus sattui Skopjen lentokentällä. Olimme jättäneet matkatavaramme normaalisti check-in pisteessä lentoyhtiön huostaan. Kuitenkin koneeseen noustessa meidän oli vielä tunnistettava laukkumme toiseen kertaan ja niihin laitettiin pieni valkoinen rasti. En tiedä vieläkään, miksi kaikkien matkustajien piti vielä siinä vaiheessa osoittaa oma laukkunsa ja kaikki ne, jotka oli osoitettu, merkittiin. Ehkä vain ne laukut otettiin mukaan. En tiedä.

Joka tapauksessa Belgradista tulimme sitten henkilöautolla Kroatian kautta tänne Banja Lukaan. Täällä hotelli on hyvä ja mukavan pikku "tekojärven” rannalla. Valitettavasti nyt ei ole tarjolla kuvia, koska täältä on vain modeemiyhteys. Maanantaina varmaankin sitten kuvia sitäkin enemmän, kunhan pääsee täältä toimiston laajakaistan ääreen. (En ole kyllä varma onko siellä sellaista.)

Skopje

Kun viimein koneeni oli laskeutumassa Skopjen kentälle Makedoniaan eilen puoli neljän aikaan, tulin siihen tulokseen, että tämä on köyhimmän näköinen maa, jossa olen käynyt. Ensimmäisen todellisen työpäivän jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Joskin on sanottava, että vaikka maa onkin köyhä, tällä on silti viestintäteknologia kunnossa. Emme todellakaan asu missään hienossa hotellissa (Tämä on tällainen 15 huoneen hotelli kaupungin laidalla). Huoneen varustukseen kuuluu silti tietokone ja ilmainen laajakaistayhteys.
Makedoniassa sosiaaliturva on tuntematon käsite. Ehkä siitä syystä täällä näkee kerjäläisiä aika paljon. Surullista on kuitenkin se, että myös organisoitu rikollisuus on löytänyt tiensä kerjäläisten joukkoon. Moni kerjää siis tarpeeseen, ja toiset vielä joutuvat maksamaan kerjäyspaikastaan jollekin jengille. Tämä on myös erittäin korruptoitunut maa. Yleinen käsitys tuntuu olevan se, että valtio lähinnä tavoittelee rikkaiden etua köyhien kustannuksella ja kehenkään muuhun ei pidä luottaa kuin itseensä.
Laitan tähän tämän päivän jutun loppuun vielä muutamia kuvia eilisen ja tämän päivän varrelta.

Kuva hotellin ikkunasta ulos

Tällaisia kattoja näkee hämmästyttävän useassa paikassa

Näkymiä kaupungista

Poznan

Jotta totuus ei unohtuisi, vietin tässä välissä yhden viikon Puolassa Poznanin kaupungissa. Tässä joitakin kuvia matkalta. Koska olimme paikalla vain viikon, ei ollut aikaa nähdä paljon muuta kuin vähän vanhaa kaupunkia ja sen ympäristöä.

Lento peruttu

Tänään oli tarkoitus mennä Skopjeen Makedoniaan... tai siis kyllä mä sinne vielä tänään menenkin, vaan en sillä lenolla jolla piti. Kun saavuimme Wieniin, luki näytöllä Ausfall. Minä en tietenkään Saksasta mitään ymmärrä, joten menin info tiskiltä kyselemään, kuinka paljon lento on myöhässä. Virkailija tietysti kertoi, ettei lentoa mene ollenkaan ja että minun pitäisi kävellä toiseen päähän terminaalia kyselemään, että mitäs nyt. Siellä selvisi, että seuraava lento lähtee kolmen tunnin päästä ja minulle tarjotaan ilmainen lounas siitä hyvästä kun lento on peruttu. Nyt istuskelen täällä Loguessa ja odottelen lennon lähtöä. Lisää juttuja Makedoniasta.

Sirkus Budapestissä

Allergian kourissa oleva matkamies sai nyt vihdoin lisättyä nämä sirkuskuvat tänne.

Viimeinen ilta Budapestissä

No niin, pian on laukut pakattu, ja taas kerran ja on aika jättää hyvästit jo niin tutuksi tulleelle huoneelle ja noille avainta säilöville alakerran asukeille. Budapestistä jää päällimmäisenä oikein lämpimät muistot. Tämä kuuluu niihin paikkoihin, jonne haluaa tulla uudelleen. Mieluiten niin, että olisi muutama hetki enemmän vapaa-aikaa.

Niin siis tästä illasta. Heti ensimmäisellä lenkillä juoksin Sirkus Medranon ohi ja joka kerta kun olen juossut, olen haikaillut mahdollisuutta mennä sirkukseen... Äiti ja Isi eivät koskaan vieneet, ja sisäinen lapsi halusi päästä näkemään kunnon sirkuksen. Niinpä otin selvää viikonloppuna, että keskiviikkoiltana on seuraava näytös. Ja tänään, kun tultiin töistä jo ennen puolta seitsemää, eihän sitä mahtanut itselleen mitään. Kävin ostamassa lipun. Maksoin kokonaista n. 8 euroa eturivin paikasta aivan keskellä. Ja on kyllä sanottava, että en katunut päätöstäni mennä kun kävelin sieltä kahden ja puolen tunnin päästä takaisin hotellille. Ai, että saiko sieltä ottaa kuvia... en minä vaan tiedä...kaikki kyltit oli nähkääs unkariksi... kyllä otin paljon kuvia ja kukaan ei tullut valittamaan. Kamerasta loppui vaan akku kesken kaiken. Niinpä kuvat saapuvat tänne blogiin todennäköisesti vasta kun olen itse saapunut Suomeen. Ja samassa yhteydessä ehkä jotain muutakin vielä sirkuksesta.

Huomisen työpäivän jälkeen matka kulkee siis kohti kotia. Seuraava matka suuntaatuukin sitten Puolaan viikko pääsiäisen jälkeen.

Kuvia tältä päivältä

Tänään tein vain hyvin lyhyen työpäivän, jonka jälkeen tapasin erään tutun suomalais -unkarilaisen pariskunnan. Sain syödä perinteistä unkarilaista ruokaa heidän suosituksestaan - hyvää oli. Kävimme myös erittäin makoisilla "lätyillä" hienossa ravintolassa tuolla puiston reunassa. Ja mikä tärkeintä sain lyhyen oppimäärän Unkarin historiasta Sankareiden aukiolla.

Kiitos tästä päivästä teille! Minulla oli ainakin kivaa.

Juuri ennen pimeän tuloa käväisin vielä tuolla puistossa sijaitsevalla Vajdahunyadin linnalla. Harmi, että parhille kuvauspaikoille eksyy yleensä vasta puoli hämärässä... Pitää ilmeisesti hankkia joku pikkujalka kameraan tai jotain.

Sankareiden aukio

Vajdahunyadin linna

Budapest eilen

Eilen kirkon jälkeen oli vuorossa kävelyretki Budapestin tärkeimmille nähtävyyksille. Tässä muutamia kuvia retken eri vaiheista.

Budan linnakukkula

Pyhän Tapanin Basiliikka

Tonavan pinta on palautumaan päin

Kävelyretki Budapestissä

Eilen ei tullut kirjoitettua mitään. Töiden jälkeen juoksin kaksi kertaa tuon viereisen puiston ympäri (7 km). Vähän jutustelua vaimon kanssa puhelimessa ja uni alkoikin jo tulla silmään ja jäi kirjoittelut kirjoittelematta.

Tänään oli töiden jälkeen aikaa pienelle kävelyretkelle Budapestin keskusta-alueella. Täällä on sunnuntaina parlamenttivaalit. Se näkyy katukuvassa äärimmäisen hyvin. Heti maanalaisesta noustuamme päädyimme keskelle sosialistien vaalitapahtumaa. (Valitettavasti ei tullut otettua yhtään uutiskuvaa siitä.) Virassa oleva pääministeri piti juuri ”kyllä-puhetta”. Kyllä sosialisteille ja kyllä terveydenhuoltouudistukselle, kyllä.... Kovin oli positiivinen meininki. Teemabiisikin oli hyvin positiivishenkistä europoppia.

Budapestin keskusta on hyvin siistiä ja mukavaa aluetta. Rakennukset hienoja ja hyvin koristeellisia.

Kävelimme pitkin Tonavan rantaa. Ja tulvakuvien ottamiselta ei voinut välttyä. Vesi on siis edelleen kahdeksan metriä normaalia ylempänä.

Rata päättyy yllättäen Tonavaan.


Ja mistä ennen meni raitiovaunurata, on nyt vaikea mennä edes soutuveneellä.

Vähän ylempänä kulkevalta sillalta katsottuna tilanne näytää kaottiselta.

Yksi upea siltakin tuli bongattua.

Ja nähtyä pieni väläys huomisesta.

Huomenna kirkon jälkeen on siis vuorossa Keisarillinen palatsi tuolla mäellä. Ehkä huomiseen mahtuu myös muitakin nähtävyyksiä ja seikkailuja.... Saapa nähdä.