klo 19:45
Olen nyt tällä St. Albansissa. Täältä kertomisen keksiminen on toisaalta paljon vaikeampaa kuin Libanonista. Tai ehkä se vaan on niin, ettei tälläisesta paikasta ole tottunut kertomaan ihmisille, niinkuin Libanonin tapaisista ”kauko maista” kerrotaan. Saavuin tänne eilen illalla jokus kymmentä paikallista aikaa. Ensimmäisenä tarkastin onko asunnosani puhelinta... Ei ollut. Toiseksi ryhdyin tarkastamaan onko täällä mitään mahdollisuutta saada langatonta yhteyttä nettiin. Luulin onnistuneeni, mutta verkko olikin suojattu. Eli tieto yhteyksien suhteen olen täällä aivan yhtä kurjassa jamassa iltaisin kuin Beirutissa. No kännykkä puhelut Suomeen ja takaisin ovat kuitenkin puolet halvempia, eli eiköhän tämä tästä.
Aamulla ajoimme täältä Watfortiin missä asiakkaamme sijaitsee. Sinne ajaa täältä noin tunnin. Pidimme aloitus kokouksen. Homma on vähän niinkuin pelkäsinkin. Nämä tyypit puhuvat täällä todella hyvää englantia (joka sinänsä on tosi yllättävää ;) ). Ja toisinaan on todella vaikea pysyä perässä kun asiakas selittää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat.
Teimme töitä vain puoleenpäivään. Iltapäivällä meillä oli ”täydennys koulutusta”. Se oli ihan mielenkiitoista. Käytiin läpi kansainvälisiä tilintarkastus standardeja ja kuinka ne eroavat vanhoista Britti standardeista. En tiedä opinko enemmän vanhoista Britti standardeista vai uusista kansainvälisistä.
Ilalla käväisin vielä toimistolla. Lähinnä tarkastin sähköpostin ja katsoin kuinka Suomalaisilla on mennyt Torinossa. Käväisin myös kaupassa hakemassa jotain syötävää. Hassua oli huomata, että kaupungit sekä Suomessa, että Englannissa alkavat kuolla illalla suurinpiirtein samaan aikaan. Täällä kello on silloin seisemän ja Suomessa yhdeksän. Olin saada sokin kun huomasin pikaruokalaiden sulkevan täällä siihen aikaan. Voisi olla parempi niin Suomessakin eipä olisi niinpaljon nuorisolla hengailu paikkoja iltaisin. Olisivat ehkä kotona...
Nyt alan odotella vaimon soittoa. Sitten nukkumaan ja huomenna olen ajatellut herätä kuudelta lenkille. Suomessa kello on silloin kahdeksan. Jos se onnistuu teen siitä tavan ja näin en siirrä kelloani ollenkaan tällä ollessani. Saapa nähdä.
Hengellisen elämän salaisuus
1 vuosi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti