St. Albans 16.2.06

klo 20:44

Tässä taitaa olla pari päivää välissä kun olen viimeksi kirjoitellut. Eilen oli ihan normaali työpäivä. Kävin ruokatunnilla hakemassa leivän Subbarilta. Subit on täällä ihan yhtä maukkaita kuin Suomessakin. Töiden jälkeen tultiin taas takaisin St. Albansiin.

Olen nyt saanut oman avaimen tai siis avainkortin toimiston oviin niin, että pääsen kulkemaan mihin aikaan vaan haluan. (Asun siis ihan Englannin toimistomme vieressä olevassa asunnossa.) Niinpä meninkin puhumaan vaimon kanssa Skypessä. No vaimo oli vielä poissa kotoa, joten lähdin käymään kaupassa. Asustelen tällä siis ihan tavallisessa ”kerrostaloasunnossa” yksiössä. Piti siis ostaa jotain syötävää. Ostin vähän leipää ja jotain sen päälle. Eipä tarvitse käydä ulkona syömässä. Ei ole niin matkailuolokaan kun voi iltaisin ja aamuisin paahtaa vähän leipää ja syödä sitä jugurtin kera. Ensimmäisen kerran kun pahdoin sain palohälyyttimenkin soimaan asunnossani. En kyllä ymmärrä miksi se rupesi piipittämään. Eipä piipitä enään.

Kaupan kassalla siinä kahdeksan maissa, väsytti ihan törkeäsi. Seisoin siinä puku päällä täysin ryytyneenä, kun yhtäkkiä kuulin edestäni Suomea. Kuuntelin hetken aikaa keskustelua varmistukseni siitä, että kyseiset henkilöt ihan oikeasti puhuivat Suomea. Kun olin siitä aivan varma, sanoin jotakin tähän suuntaan: ”On muuten todella pimee tunne seistä St. Albanssissa kassajonossa ja kuulla jonkun puhuvan sun edessä Suomea.” Pariskunta asuu täällä itse asiassa tuossa aivan toimiston vieressä. Kävelin heidän kanssaan kaupasta pois ja olin tyytyväinen kun pääsin puhumaan Suomea. Siinä hässäkässä en edes muistanut ottaa kassalta purkkaa, jonka olin ostanut kaiken muun lisäksi.

Palasin toimistoon ja juttelin vaimon kanssa varmaan puolisen tuntia. Asunnolle takaisin tultuani olin niin väsynyt, että päätin olla kirjoittamatta ja ruveta vain nukkumaan. Kurkku oli myös sen verran kipeä, että päätin olla lähtemättä tänä aamuna lenkille.

Tänään, kun pääsin asiakkaan luo, tarkastin s-postin ja totesin saaneeni pomolta ehdotuksen kesälomani siirrosta. Hän oli epäonnistunut siirtämään lomia ihan toiveitteni mukaan. Lupasin kuitenkin harkita sitäkin vaihtoehtoa. Illalla soitin hänelle ja sanoin, ettei me vaimon kanssa lähdetä Itävaltaan autolla yhden viikon takia. Hän lupasi vielä katsoa asiaa ja sanoi, että pitää tärkeänä sitä, että mä pääsen läheisteni kanssa lomailemaan. Tällaiset jutut kyllä nostavat mun arvostusta pomoa kohtaan. Tuntuu siltä että nää on todella sitoututut pitämään mut töissä. Ja nyt tällä matkalla on kyllä vain varmistunut se olo, että kyllä mä haluan tätä tehdäkin.

Yle päätti tehdä tänään mun elämästä tylsempää näin olympia-aikaan. Tähän asti Yle on näyttänyt nettisivuillaan olympialaisia suorina netti-tv lähetyksinä. Tänään kuitenkin ne ensin päätti, etteivät he näytä kuin suomalaislajit suorina. Myöhemmin sivulle tuli ilmoitus ettei ne näytä enään mitään suorana. Ainoastaan jotain parhaita paloja. Ärsyttää ihan hulluna, jos en löydä mitään paikkaa missä nähdä viikonlopun Tshekki ja Kanada pelejä. No nettiradio kai sentään vielä toimii, mutta kuitenkin. Kun ei mulla ole täällä kuitenkaan edes eurosporttia. Hmmm. Mitä jos muuttais hotelliin viikonlopuksi.... ehkä kuitenkaan ei...

Jos menis nyt nukkumaan ja heräsi aamulla kuudelta lenkille se tekis kyllä hyvää. Kurkkukaan ei tunnu juuri nyt ihan kauhealta. Eli vois kyllä yrittää.
Huomenna on perjantai. Me tehdään kai töitä vain johonkin kolmeen. Sitten on käväistävä kaupassa ja siivottava vähän täällä kämpässä... kun on eteisessä kokolattiamatto suoraan ulkoa tullessa, niin se ei ole ihan kauhean puhdas viikon asumisen jälkeen.