Tulviva Tonava

No nyt on tulva sitten nähty. On se vaan niin hassua miten nykypäivänkin ”kehittynyt” ihminen on ihan luonnon voimien armoilla. Siinä sitä vaan seistiin tulvivan Tonavan rannalla tiellä, joka oli molempiin suuntiin meistä katsoen veden peitossa. Siinä kuulemma kulkevat normaalisti bussit. Eipä näkynyt busseja... Saapa nähdä, kuinka korkealle vesi nousee vielä ennen viikonloppua. Tämän päivän sateet ainakin vain auttavat tulvan nousua. Koukkasimme joka tapauksessa Tonvan rannan kautta tänään takaisin hotellille tullessamme. Tässä joitakin kuvia pysähdyspaikastamme tulvivan Tonavan rannalta.

Kävin tuossa äsken syömässä ja ihmettelin, kun alle kaksi desiä vettä voi maksaa lähes yhden neljäsosan koko aterian hinnasta. Kyllä sitä tämän jälkeen vaan ihan mielellään maksaa Suomessa sen 0,50 euroa kannullisesta vettä. (Alla kuva ravintolasta, jossa käytiin syömässä maanantaina).

Huomenna on taas uusi päivä ja saapa nähdä saisko silloin parempia kuvia valoisalla tästä sankareiden aukiosta.

Tulvista ja vähän muustakin

Eipä ole tulvia näkynyt... ainakaan vielä. Olen kuullut, että tuo joki tuossa kaupungin keskellä (Tonava) on aika täynnä, mutta eipä ainakaan vielä ole täällä näkynyt vettä teillä.

Tänään olen käynyt lenkillä ja sää oli juuri sopoiva tunnin lönköttelyyn. Lönköttelyä se tällä kertaa todella olikin. Jos ei ole taas hetkeen juossut, on turha odotella muutakaan. Isoveljelle vaan pieni varoituksen sana, että "peruskuntokausi" on alkanut... kohta mennään taas metsässä niin että soi. (Kyse on siis suunnistuskauden alkamisesta.) Valitettavasti varsinainen Jyväskylän suunistuksen avaus jää nyt väliin kun on täällä liian kaukana osallistuakseen. ;(

Lenkkin ympäristönä toimi viereinen puisto, jossa kun juoksi yksinkertaisen kasin tuli mittariin matkaa kuusi kilometriä. Nyt on ryhdyttävä lepäämään niin jaksaa taas huomenna.

Budapest

Budapest. Noin ensivaikutelmaltaan lentokettätaksin ikkunasta katsottuna viehättävä ”itä- eurooppalainen” kaupunki. Asustelen täällä kaupungin keskustan tuntumassa mukavan tuntuisessa hotellissa aivan ”Sankareiden patsaan” lähettyvillä. Matka tänne päin meni ihan mukavasti. Vaikka ilmassa oli ehkä hieman enemmän pomppuja kuin normaalisti, lukeminen onnistui kuitenkin mukavasti.

Siinä hieman eilisiä ajatuksia hotellille tulon jälkeen. Edelleen olen sitä mieltä, että Budapest on erittäin mukavan ja viihtyisän oloinen kaupunki. Eilinen oli todella kova päivä. Ensin noin kuusi tuntia matkustamista. Sitten pari tuntia lepoa. Sai juuri ja juuri tavaransa järjestykseen ja käytyä syömässä kun taas mentiin. Asiakkaiden tapaaminen ja noin viisi tuntia töitä. Siinä kertyi päivälle mittaa. Kun vielä edellinen yö jäi suhteelisen lyhyeksi oli kunnon väsymys valmis.

Eilen oli myös sen suhteen rankkaa, että meillä oli ollut vaimon kanssa juuri ihana ja työntäyteinen ME viikonloppu. Sellaisen viikonlopun jälkeen kun suuntaa suoraan kahdeksi viikoksi pois kotoa, on tiputus arkeen aika kova. Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa siitä mihin viikonlopussa jäätiin... olosuhteista huolimatta. Matkamies suosittelee lämpimästi Mennään Eteenpäin viikonloppuja aviopareille, jotka haluavat tehdä töitä parisuhteensa eteen.

Eilen oli yli 15 astetta lämmintä. Minä unohdin tietysti vaihtaa päällystakin kun olin lähdössá kotoa. Ei ole kuin tuo vuorellinen villakangastakki mukana. Muuten kyllä muistin olla ottamatta mukaan ihan niin lämpimiä vaatteita kuin Norjaan ja Riikaan. Tänä aamuna näyttää pilviseltä. Saapa nähdä mikä on lämpötila, kun pitäisi juuri lähteä kohti uutta uljasta työpäivää.

Riika kuvissa

Oopperatalo ja muita rakennuksia

Pienois- Helsinki

LIDO

Hienoja kohteita olisi riittänyt, mutta pimeässä niiden kuvaaminen ei olisi ollut kovinkaan järkevää. Ja aikaa ei ollut tehdä kuvausmatkoja päivällä.

Seuraava matka suuntautuu Budapestiin ensi viikon maanantaista alkaen.

Lukitse ovesi kunnolla

En tiedä teistä, mutta minä huomaan matkustellessa kaikenlaisia hyviä puolia Suomesta. Toki huomaan myös, mikä on paremmin ulkomailla kuin kotona. Mutta sen verran kotirakas olen, että usein tulee haikailtua kotimaan hyviä puolia täällä matkoilla. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, sillä nautin kyllä näistä erilaisista kultuureista. Nämä asiat ovat yleensä enemmänkin käytännön sekkoja kuten avaimet asuntoon.

Asun siis tavallisessa yksiössä kaupungin keskustassa. Asuntoon tullessa on ensin avattava ulko-ovi: avainta kierretään lukossa kaksi kertaa. Sitten on vuorossa seuraava ovi. Se on jonkinlainen sisäovi, ja sen avaamiseen tarvitaan kaksi eri avainta. Lisäksi alakerrassa on vielä koko rapun ulko-ovi, johon tarvitsee eri avaimen. Eli siis tarvitsen neljä eri avainta päästäkseni asuntooni.

Asia, jota olen ihmetellyt on, että luulisi Abloyn pojilla olevan markkinoita näissä maissa. Sillä on se nyt huomattavasti helpompaa yhden avaimen kanssa kuin monen. Toinen asia on, että kun olen sisällä ja lukinnut ovet, tarvitsen ne samat avaimet päästäkseni ulos. Saattaa olla jopa turvallisuusriski joskus.

Mistä huomaa, että matkamiehen elämässä ei tapahdu mitään suurta ja ihmeellistä...? Hän voi tuhlata aikaansa tällaisten turhien asioiden pohtimiseen.

Huomenna puolen päivän aikaan olenkin jo kotona. Kuvia on silloin todennäköisesti luvassa Riikasta tänne Blogiin. Reilu vïikko kotona ja seuraava matka suuntautuu sen jälkeen Kyprokselle, tai tänä aamuna kuulin, että lähdenkin mahdollisesti Unkariin. Saapa nähdä, mihin mennään.

Elämää laukun löytymisen jälkeen - ja vähän ennenkin

Mitä muuta Riikassa on tapahtunut kuin metsästetty kadonnutta laukkua?

Kuten aiemmin kirjoitin, kameran välijohto on siis kotona eli kuvia tulee tänne vasta perjantaina, kun olen taas kotona. Kävellessäni töihin aamuisin olen ajatellut, että on surku kun en ole täällä kuin arkipäivinä. Valokuvausmahdollisuudet ovat aivan mielettömät. Vanha kaupunki on kaunis, ja taloissa on niin paljon yksityiskohtia, että ihan hävettää kävellä ohi. Ehkä huomenna aamulla voisi herätä vähän aikaisemmin vain kuvaamaan.

Asuntoni on aivan oopperatalon vieressä. Parin korttelin päässä on myös pari ostoskeskusta. Toinen on Stockmann ja toinen on Origon. Stockmannin kanssa samassa kortelissa ovat myös Seppälä ja Forum Finnkino. Eilen illalla kävin kiertelemässä näissä kahdessa ostoskeskuksessa (täällä kaupat ovat auki arkisin klo 22 saakka). Stockmannilla kiertely oli hauskaa. Hintalappua kun katsoo kauempaa, voi hyvin kuvitella olevansa Helsingissä. Mutta kun menee lähemmäksi, ei ymmärrä teksteistä hinnan ympärillä mitään.

Tulevat jääkiekon MM-kisat näkyvät täällä Riikan katukuvassa jo hieman. Keskustan horisonttia hallitseva suuri hotelli, joka on aivan toimiston vieressä, on laajentamassa kovaa vauhtia saadakseen riittävät tilat kisaturisteille. Muutenkin olen antanut itseni ymmärtää, että Riikassa on pulaa hotellihuoneista.

Olen tavannut täällä toimistolla virolaisen vanhan naisen. Hän on asunut Riikassa jo yli 30 vuotta, mutta meidän keskutelumme on silti ymmärrettävää. Minä puhun Suomea ja hän Viroa, ja me ymmärrämme toisiamme suhteellisen hyvin. Virossa tarkastaminen voi olla hauskaa. Valitettavasti tänä vuonna en ole menossa sinne.

Ruuasta on tullut kirjoitettua joka paikasta, eli tehdään se nyt Riikankin osalta. Ruoka on maittannut. Ravintolat, joissa on tullut syötyä, ovat kaikki olleet ihan hyviä. Ruoka on jossain Keski-Euroopan ja Suomen välillä, noin niinkuin tyylillisesti. Varmaan myös ripaus venäläisyyttä löytyy. Ravintolat, joissa olemme käyneet, ovat erilaisia kuin mitä Suomesta löytyy mitä tulee palveluun ja ruuan tarjoamiseen. Ravintola on kuin seisovapöytä, mutta maksat siitä mitä otat. Hinnat ovat silti kohtuullisa. Tai siis halpoja, jos ajattelee näin suomalaisen näkövinkkelistä. Yhden ihmisen illallinen salaatteineen ja jälkiruokineen maksaa siinä 5 € tai vähemmän. Ainakin Norjan hintojen jälkeen se tuntuu halvalta.

Laukku on löytynyt

Niinpä siinä sitten kävi: heti, kun usko laukun löytymiseen alkoi olla vähissä, se löytyi... Todennäköisesti niinkin yllättävästä paikasta kuin Helsinki. Nyt se oma laukkuni on täällä Riikassa niinkuin minäkin. Elämässä voi jokus olla yllättävän pieniä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Tällä kertaa se oli tuhlaajamatkalaukun paluu.

Lisää matkan eri vaiheista huomenna.

Lisää laukusta

No niin: jos laukku hukkuu, se näköjään löytää sellaisen piilon, ettei paremmasta väliä. Soitin juuri Lost & Found:iin. He eivät tienneet mitään laukun sijainnista. Saapa nähdä, mihin se on päätynyt, mutta varma asia on, ettei sitä ole laitettu koneeseen Helsingissä tai se on jäänyt koneesta jo Jyväskylässä... No ei kai nyt sentään. Virkailija oli kyllä kovin hämmästynyt siitä, että kyseessä on Suomi, ei kuulemma ole normaalisti tällaisia ongelmia - Onneksi!

Nyt sitten pitää lähteä shoppailemaan ja ostamaan kaikkia asioita, mitä voi tarvita ja joita oli laukussa... Kuten hammasharja, sukkia ja puku... No joo ei nyt sentään sitä osteta vielä, vaikka se laukussa olikin. Jännittävä nähdä, mitä tapahtuu. Löytyykö laukku vai onko se kadonnut lopullisesti. No, nyt ei voi kuin odottaa.

Nyt sekin sitten tapahtui

Matkamies kokee nähtävästi yhden matkailun karuuden per matka. Tällä kertaa vuorossa oli matkalaukun katoaminen. Olisin odottanut sen katoavan vaikka matkalla Beirutiin, mutta se päätti tehdä katoamistempunsa lyhimmällä mahdollisella lentovälillä eli matkalla Riikaan. Olihan tälläkin matkalla toki yksi koneen vaihto Helsingissä, mutta enpä olisi silti uskonut. Joka tapauksessa jostakin syystä pakkasin myös tietokoneeni powerin käsimatkatavaroihin. (Tätä voi kai kutsua johdatukseksi.) Ilman sitä olisin ollut hankaluuksissa tänään. Nyt voin kuitenkin työskennellä aivan normaalisti tänään ilman tulostinta. Sen power on tietenkin siellä matkalaukussa, koska käsimatkatavaroihinsa ei halua yhtään ylimääräistä painoa.

Muuten matka menikin ihan hyvin. Koneet olivat suurinpiirtein ajoissa ja minua oltiin vastassa lentokentällä niin kuin pitikin. Ne matkalaukut vain puuttuivat.... On hassua seistä hihnalla ja tajuta, ettei siellä missään näy omia laukkuja ja kaikki muut samasta koneesta ovat jo saaneet laukkunsa. Nyt vain odottelen, että puhelin soisi ja ne kertoisivat, että laukut ovat saapuneet. Ongelma on kai se, etteivät ne oikein tienneet mitään niistä laukuista. Tai niiden sijainnista. No, nyt vain odotellaan.

Asuntoni on aivan Riikan vanhan kaupungin keskellä, oopperatalon vieressä. Asunto on aivan mahtava. Kuva siitä saapuu Blogiin kunhan vain saan sen kameran välijohdon, joka on laukussa. Tai itse asiassa voi olla, että unohdin sen myös kotiin.

Suunnitelmiin tulikin sitten muutos

Eipä sitten lähdettykään Sudaniin. Ainakaan tässä vaiheessa vuotta. Viisumi on ollut haussa ainakin kuukauden päivät, ja tänään tuli tieto, että kaikki viisumihakemukset Sudaniin on jäädytetty ainakin maaliskuun loppuun saakka. Sudanin sijaan lähdenkin Kyprokselle viikoksi. Olo on hieman sekava. Toisaalta ei yhtään harmita, että Sudanin matka vaihtui Kyprokseen, mutta todellisuudessa olisi ollut hauska käydä Sudanissa. Se kun on paikka, jonne ei ihan aina pääse. Tätä ajatusta helpottaa kuitenkin se, että on enemmän kuin todennäköistä, että pääsen sinne myöhemmin tänä vuonna.

Viikonlopun jälkeen näillä sivuilla on tarkoitus pohdiskella Riikan matkaan liittyviä seikkoja. Matka suuntautuu silloin sinne.

Kelpuutamme vain Norjalaisia luottokortteja

Minulla on MasterCard, ihan tavallinen Suomesta hankittu MasterCard. Ai että mitäkö ihmeellistä siinä on? No ei sinänsä mitään, mutta neuvoksi teille, kun matkustatte Norjaan: älkää olettako, että Visa tai MasterCard kelpaavat missään kaupassa tai huoltoasemalla. Ne voivat kelvata, mutta toinenkin vaihtoehto on olemassa.

Minulla on tapana vaihtaa matkoilleni niin vähän käteistä kuin mahdollista. Ei ole kivaa kulkea lompakko pullollaan ympäriinsä. Siis tämä pätee erityisesti ns. länsimaissa. Muualla joutuu välillä vaihtamaan vähän normaalia enemmän rahaa.

Normaalin tapani mukaan en siis vaihtanut kovinkaan suurta summaa kruunuja. Täällä huomasin kuitenkin, ettei luottokorttini kelpaa missään muualla kuin hotellissa maksuvälineenä. Käteistä on siis ollut pakko käyttää joihinkin ostoksin ja bussimatkoihin. Tänään totesin, että minun on pakko nostaa rahaa automaatista, jotta pääsen täältä lentokentälle huomenaamuna. On todella turhauttava nostaa käteistä, kun on tottunut maksamaan korteilla.

Tästä korttihämmästyksestä tuli mieleeni, että kun olimme häämatkalla menossa Tanskan halki autolla, törmäsin siellä myös vastaavanlaiseen tapaukseen. Kylmäaseman kyltissä oli kyllä Visan logo, mutta kun yritin maksaa omallani, se ei kelvannut. Huomasinkin pienen paperilapun automaatissa, jossa sanottin jotakin tähän suuntaan: "Vain Tanskassa myönnetyt luottokortit kelpaavat".

Mitä hyötyä on kansainvälisesti tunnustettujen korttien logoista kauppojen ovissa, jos joissakin maissa se tarkoittaa, että voit kyllä maksaa meillä tietyillä tuon brändin alla kulkevista korteista, mutta et välttämättä sillä, jonka omistat. Onneksi nämä maat taitavat olla poikkeuksia.

Tulevia matkoja

Tässä hieman esimakua tulevista matkamiehen matkoista:

Ylihuomenna lennän Norjasta kotiin.
Sitten on vuorossa Riika 20.3. alkaen.
Sudan huhtikuun alussa
ja Puolaan matkataan huhtikuun viimeiseksi viikoksi.

Norja kuvissa

Eilen ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä. Kun tultiin asiakaan luota, kello oli puoli seitsemän. Kävin uimassa ja syömässä. Sitten olikin jo aika ruveta nukkumaan. Mietin, että jokaisella hotellilla kannattaisi olla uima-allas - lisää nimittäin ravintolan myyntiä todennäköisesti aika rutkasti. Töiden jälkeen ajattelin, etten viitsi tänä iltana käydä syömässä, mutta kun tulin uimasta ja saunasta, oli tietysti jo kova nälkä.

Alla kaksi kuvaa matkalta saunaan

Kuvia Oslosta

Kuvia ravintolasta

Norja 5.3.2006

9:47

Eilen oli syntymäpäiväni. Kirkon jälkeen menimme erään asiakkaani edustajan kotiin. Heillä oli ongelma vesipumpun suodattimen kanssa. Nyt oikeastaan vasta alkaa ymmärtää, kuinka onnekkaita me suomalaiset saamme olla, kun meillä on puhdasta vettä yllinkyllin. Edes naapurimaissamme asiat eivät välttämättä ole niin hyvin. Istuskelimme siellä oikeastaan loppupäivän. Söimme hyvää ruokaa ja juttelimme kaikenlaisita asioista.

Perjantaina kävelin tuohon takana olevalle asuinalueelle. Se on mäen päällä hotellin takana. Juuri kun löysin hyvän kuvauspaikan hotellin yläpuolelta, loppuivat kamerasta patterit. Tuli uuden kameran osto.

Nyt olemme lähdössä Osloon. Jatkan kirjoittelua sen jälkeen.


16:00

Nyt on Oslo nähty. Hyvin pikaisesti, mutta kuitenkin. Seuraavassa kuvakavalkadi Oslosta:


Ilmestyy huomenna. En ole vielä ehtinyt ladata kuvia kamerasta koneelle.


Nyt on tarkoitus lähteä ottamaan kohta se kuva, joka jäi perjantaina ottamatta. Siis tuolta hotellin takana olevalta mäeltä. Kävely ei tee tällä reissussa yhtään pahaa. Muuten tulee vaan istuttua töissä ja maattua sängyssä hotellissa. On siis pakotettava itsensä ylös, ulos ja lenkille. Täytyy katsoa jos sen jälkeen kävisi hotellin saunassa.... Niin siis ehkä paremminkin lämpimässä huoneessa. Mutta saunaksi sitä ehkä voi kutsua, sillä vettä voi kuitenkin heittää kiukaalle. Hienkin saa pintaan, kun siellä istuu riittävän kauan. Uima-allas sitten onkin aivan toista maata. Torstaina kun sitä kokeilin. Vesi oli todella lämmintä ja mukavaa, mutta kun oli uiskennellut puoli tuntia 12 metristä allasta päästä päähän, oli saanut riittävän määrään käännöksiä yhdelle päivälle.

Tänään on ollut matkan ehdottomasti hienoin päivä. Aurinko on paistanut koko ajan täydeltä terältä. Oslossa oli tosin aika kylmä. Tuuli kai sen verran ja meren kosteus sai ilman tuntumaan kylmemmältä kuin täällä sisämaassa. Kun tulimme takaisin Oslosta, yritimme päästä huoneisiimme ja avainkortit eivät enää toimineet. Ei kun respasta kysymään että mitäs meidän avaimille on tapahtunut. Respan tyttö totesi, että viikko on vaihtunut ja avain on aktivoitava uudelleen. Hauska tilanne tulla takaisin huoneelleen ja tajuta ettei enää pääse sisään.


22:10

Eipä sitten tullutkaan käytyä missään mäellä kuvaamassa. Uima-allas oli liian houkutteleva. Niinpä uiskentelin siellä, enkä sitten märillä hiuksilla enää lähtenyt ulos (kootut selitykset). On kyllä hauska välillä yöpyä tällaisissa kunnon hotelleissakin.

Kävin sitten uinnin jälkeen syömässä täällä ravintolassa. Hinnat kyllä vieläkin hämäävät. Mutta toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa täältä ei löydy. Söin jotain kanaa. Oli kyllä erinomaisen hyvää. Ravintolassa oli neljä muuta ihmistä minun lisäkseni. Tarjoilija oli jo tuttu niinkuin suurin osa tästä henkilökunnasta täällä alkaa olla. Jutustelin hänen kanssaan sitten ehkä vähän tavallista enemmän, kun hänellä ei selvästikään ollut mitenkään kiire. Kun olin syönyt, päätin juoda vielä kupin vihreää teetä. Tarjoilija toi teekannun, josta olisi varmaan juonut neljä ihmistä, ja lautasellisen suklaata ja pähkinöitä. Sanoi, että he halusivat antaa minulle jotain extraa kun istuskelen siellä yksikseni sunnuntai-iltana. Kiittelin kovasti ja totesin valitettavasti olevani allerginen pähkinöille. Tarjoilija sanoi keksivänsä jotain muuta ja niinpä hän vei ne pois ja toi tilalle juustokakkua. En ollut kyllä tilannut mitään muuta kuin teetä... Tällaiset pienet asiat täällä tuovat niin hyvän mielen, että lasku ei enää tuntunut yhtään pahalta. Eikä laskussa tietenkään ollut mitään muuta kuin pääruuan hinta. Tänään, kun aluksi selailin ruokalistaa, ajattelin että hyvähän täällä kaukana muista ravintoloista on pitää tällaisia hintoja. Kun olin syönyt pääruuan, ajattelin, ettei se toisaalta ole ihme, että ihmiset ovat valmiita maksamaan tästä. Lopulta, kun lähdin kaiken edellä kuvaamani jälkeen, en enää ajatellut yhtään, että lasku olisi ollut jotenkin kohtuuton. Olen muutenkin täällä ollut välillä sanaton kuinka ystävällistä tämä henkilökunta täällä on. (Täytyy sanoa, että tulee ihan mieleen Peurungan henkilökunta. Kun siellä on käynyt tapahtumanjärjestäjänä, asioilla on ollut tapana luistaa.) Esimerkiksi tänään kun tulimme Oslosta, respan henkilökunta muisti, että olimme kysyneet bussiaikatauluista heiltä, ja kyselivät kuinka retkemme oli sujunut.

Tänä yönä täällä ei ole kovin täyttä. Jutustelin tuossa respassa virkailijan kanssa, kun olin tulossa takaisin huoneeseen. Juteltiin tovi ja kysäisin, että kuinka täyttä niillä yleensä on viikonloppuisin. Hän totesi, että nyt on aika tavallinen sunnuntai-ilta, kun on kaksi ihmistä majoittautuneena hotelliin, ja myöhään yöllä on odotettavissa pari lisää. Tämä on Norjan yksi suosituimmista kongressihotelleista. Viikot ovat yleensä ihan täynnä, mutta viikonloppuisin on tyhjää.

Nyt on aika ruveta nukkumaan ja odottelemaan huomista työpäivää.

Loppulöpinät Englannin reissusta

Kun tuli luvattua kirjoittaa jotain vielä siitä St. Albansin reissusta, niin tässä sitä nyt tulee.... ainakin vähän.

Päivät tuolla reissussa menivät aika nopeasti noudattaen samaa kaavaa:

Herätys 7:00
Lähtö 8:00
Töitä 9:00 – 18:00
Takaisin kämpällä 19:00
Sitten vähän olympiahuumaa ja jutustelua skypessä vaimon ja kavereiden kanssa. Ruokaa kaupasta ja unta palloon.

Suomeen tullessa oli kone Helsinkiin saapuessa yli puoli tuntia myöhässä enkä ehtinyt Jyväskylän koneeseen. Itse asiassa kun tulin koneesta ulos, taululla luki, että Jyväskylään menevän koneen portti sulkeutuu toisessa päässä terminaalia. Eli ei mitään mahdollisuustta. Ei muuta kun transit-tiskille. Homma selvisi hyvin nopeasti ja sain uuden lipun Jyväskylään koneella, joka lähti vähän reilun tunnin päästä. Lisäksi sain kuuden euron lahjakortin lentokentän ravintoloihin. Tämä oli mielestäni erittäin hyvää palvelua Finnairilta. Kiitos siitä heille.

Kuvia Englannista

St. Albans eräänä kauniina sateisena sunnuntaina.

Kuuluisa kellotorni. musitakseni 1300-luvulta

Ja sitten vielä muutamia kuvia katedraalista

Valitettavasti tuona sunnuntaina satoi vettä. Enkä viitsinyt lähteä kuvaamaan kaungin puistoa, joka on milestäni yksi viehättävimmistä paikosta St. Albansissa.

Norja 1.3.2006

Klo 20:15

Mikä panee ihmisen heräämään aamulla kello 4:30? Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut, että ei mikään. Nyt vastaus on, että työ. Tänään on siis herätty ennen viittä jotta ehtii kuudeksi koneeseen. Tämä kone oli täydempi kuin mikään muu Jyväskylästä Helsinkiin menneistä koneista, joilla olen matkustanut. Huomasin siis, että on monia, jotka eivät ehkä uravalintaa tehdessään ole tulleet ajatelleeksi, että se tarkoittaa aikaisia aamuja. No, se siitä aamuheräämismarinasta.

Helsingissä ei onneksi ollut kovinkaan pitkää vaihtoa. Päinvastoin sai kiirehtiä, että ehti nostaa vähän valuuttaa ennen lähtöä. Sisään lentokoneeseen ja koneen nokka tällä kertaa kohti Norjaa. Lento meni rattoisasti musiikkia kuunellessa ja romaanin loppua lukiessa. Suosittelen Wilbur Smithin kirjoja, jos haluaa irrottautua ympäröivästä todellisuudesta hetkeksi. Todistetusti toimii hyvin.

Oslon lentokentällä tavaroita sai odottaa kauan. Mielessä kävi, että ehkä tämä on ihan normaalia kaikilla kentillä. Eli siihen on kai vain totuttava. Lentokentällä saa odottaa: joko turvatarkastusta, passintarkastusta, koneeseen pääsyä ja tavaroiden luovutusta. Tätä voisi ehkä kutsua myös luonteen kasvatukseksi. Kaikki vie oman aikansa.

Oslossa minua oli vastassa asiakkaan edustaja, ja sieltä ajoimme tänne vähän pohjoisempaan noin tunnin ajomatkan. Tällä on lunta enemmän kuin kotona ja koko päivän on satanut lisää. Kävin nopeasti asiakkaan tiloissa tervehtimässä ihmiset ja sitten hotellille. Jäin hotellille noin kello 10:30 tekemään töitä. Asiakkaan luonakaan ei ollut vielä mitään tekemistä, koska kollegani saapui vasta neljän jälkeen. Tein pari tuntia töitä ja sitten rupesin ihmettelemään mitä syödä. Totesin, että hotellin seisova pöytä maksaa yli 28 euroa ja päätin jättää väliin. En oikein ymmärrä, milloin minusta on tullut näin tarkka näistä rahoista. Ehkä se vaan on päähänpinttymä, ettei matkapäivinä saa käyttää enempää kuin saa päivärahaa. Päätin olla syömättä lounaan ja syödä vain myöhemmin illallista. Tämä hotelli on siis todella keskellä ei mitään. Iso hotelli tämä on ja todella hyvätasoinen. Jos joku haluaa pitää kokousmatkan Norjaan, käykää katsomassa www.sundvolden.no

Kollega tuli siinä neljän jälkeen. Käytiin läpi vähän tulevaan tarkastukseen liittyviä seikkoja ja käytiin kevyttä keskustelua muista asioista. Sitten käytiin syömässä liian kalliisti ja nyt alkaa tämä päivä olla pulkassa. Englannin matkan loppujutut ja kuvat ilmestyvät toivottavasti tällä viikolla tai viikonloppuna.

St. Albans 16.2.06

klo 20:44

Tässä taitaa olla pari päivää välissä kun olen viimeksi kirjoitellut. Eilen oli ihan normaali työpäivä. Kävin ruokatunnilla hakemassa leivän Subbarilta. Subit on täällä ihan yhtä maukkaita kuin Suomessakin. Töiden jälkeen tultiin taas takaisin St. Albansiin.

Olen nyt saanut oman avaimen tai siis avainkortin toimiston oviin niin, että pääsen kulkemaan mihin aikaan vaan haluan. (Asun siis ihan Englannin toimistomme vieressä olevassa asunnossa.) Niinpä meninkin puhumaan vaimon kanssa Skypessä. No vaimo oli vielä poissa kotoa, joten lähdin käymään kaupassa. Asustelen tällä siis ihan tavallisessa ”kerrostaloasunnossa” yksiössä. Piti siis ostaa jotain syötävää. Ostin vähän leipää ja jotain sen päälle. Eipä tarvitse käydä ulkona syömässä. Ei ole niin matkailuolokaan kun voi iltaisin ja aamuisin paahtaa vähän leipää ja syödä sitä jugurtin kera. Ensimmäisen kerran kun pahdoin sain palohälyyttimenkin soimaan asunnossani. En kyllä ymmärrä miksi se rupesi piipittämään. Eipä piipitä enään.

Kaupan kassalla siinä kahdeksan maissa, väsytti ihan törkeäsi. Seisoin siinä puku päällä täysin ryytyneenä, kun yhtäkkiä kuulin edestäni Suomea. Kuuntelin hetken aikaa keskustelua varmistukseni siitä, että kyseiset henkilöt ihan oikeasti puhuivat Suomea. Kun olin siitä aivan varma, sanoin jotakin tähän suuntaan: ”On muuten todella pimee tunne seistä St. Albanssissa kassajonossa ja kuulla jonkun puhuvan sun edessä Suomea.” Pariskunta asuu täällä itse asiassa tuossa aivan toimiston vieressä. Kävelin heidän kanssaan kaupasta pois ja olin tyytyväinen kun pääsin puhumaan Suomea. Siinä hässäkässä en edes muistanut ottaa kassalta purkkaa, jonka olin ostanut kaiken muun lisäksi.

Palasin toimistoon ja juttelin vaimon kanssa varmaan puolisen tuntia. Asunnolle takaisin tultuani olin niin väsynyt, että päätin olla kirjoittamatta ja ruveta vain nukkumaan. Kurkku oli myös sen verran kipeä, että päätin olla lähtemättä tänä aamuna lenkille.

Tänään, kun pääsin asiakkaan luo, tarkastin s-postin ja totesin saaneeni pomolta ehdotuksen kesälomani siirrosta. Hän oli epäonnistunut siirtämään lomia ihan toiveitteni mukaan. Lupasin kuitenkin harkita sitäkin vaihtoehtoa. Illalla soitin hänelle ja sanoin, ettei me vaimon kanssa lähdetä Itävaltaan autolla yhden viikon takia. Hän lupasi vielä katsoa asiaa ja sanoi, että pitää tärkeänä sitä, että mä pääsen läheisteni kanssa lomailemaan. Tällaiset jutut kyllä nostavat mun arvostusta pomoa kohtaan. Tuntuu siltä että nää on todella sitoututut pitämään mut töissä. Ja nyt tällä matkalla on kyllä vain varmistunut se olo, että kyllä mä haluan tätä tehdäkin.

Yle päätti tehdä tänään mun elämästä tylsempää näin olympia-aikaan. Tähän asti Yle on näyttänyt nettisivuillaan olympialaisia suorina netti-tv lähetyksinä. Tänään kuitenkin ne ensin päätti, etteivät he näytä kuin suomalaislajit suorina. Myöhemmin sivulle tuli ilmoitus ettei ne näytä enään mitään suorana. Ainoastaan jotain parhaita paloja. Ärsyttää ihan hulluna, jos en löydä mitään paikkaa missä nähdä viikonlopun Tshekki ja Kanada pelejä. No nettiradio kai sentään vielä toimii, mutta kuitenkin. Kun ei mulla ole täällä kuitenkaan edes eurosporttia. Hmmm. Mitä jos muuttais hotelliin viikonlopuksi.... ehkä kuitenkaan ei...

Jos menis nyt nukkumaan ja heräsi aamulla kuudelta lenkille se tekis kyllä hyvää. Kurkkukaan ei tunnu juuri nyt ihan kauhealta. Eli vois kyllä yrittää.
Huomenna on perjantai. Me tehdään kai töitä vain johonkin kolmeen. Sitten on käväistävä kaupassa ja siivottava vähän täällä kämpässä... kun on eteisessä kokolattiamatto suoraan ulkoa tullessa, niin se ei ole ihan kauhean puhdas viikon asumisen jälkeen.

St. Albans 15.2.06

klo 6:10

Tätä kellon aikaa sietää kyllä jo ihmetellä. No tilannehan on nyt sellainen, että kello on Suomessa jotain siinä kahdeksana maissa. Olen vähän niinkuin päättänyt etten käännä omaa sisästä kelloani turhaan ainakaan täysin englantilaiseksi. Katsotaan nyt kuitenkin parin päivän päästä mikä on tilanne. Joka tapauksessa takoitukseni on juosta aamuisin. Eilen juoksin sellaisen 4 kilometriä. Tänä aamuna ulkona näyttää kuitenkin erittäin sateiselta ja tuuliselta. Päätin olla juoksematta.

Eilen siis juoksin aamulla. Tuntui muuten todella pahalta. Kunto on aivan nolla tai sitä ei ole ollenkaan. Huomenna on todennäköisesti vähän erilainen sää niin voi taas juosta. Eilen totesin siinä kymmenen aikaan paikallista aikaa, etten ole vielä kirjoittanut päiväkirjaa. Väsytti jo aivan vietävästi. Ja koska olin todennut jo aiemmin mitä säätiedotus tälle päivälle lupasi, päätin jäädä kotiin ja kirjoitella tätä.

Vähintään puoleen väliin lenkkiä oli eilen kylmä yläkropassa. Se taas johtuu sitä, että unohdin ottaa pitkähihaisen aluspaidan mukaan. Normaali t-paita ja tuulipuvun takki ovat ehdottomasi liian kylmä varustus täässä säässä.

Töisää oli tänään koko päivän oli sellainen olo ettei saa mitään aikaiseksi. Katsoin naisten sprinttifinaalin netistä suorana. Me käytiin hakemassa ruokaa kaupan lämminruokatiskiltä. Ruoka oli ihan hyvää ja tulista. Todellisuudessa, kun lopetimme työt siinä kuuden aikaan, olin saanut aika hyvin aikaiseksi.

Olen alkanut syödä iltaisin täällä kämpällä. Illalla kävin vielä lyhyellä kävelyllä työkaverin kanssa. Yksi syy vielä miksi en ole juoksemassa nyt on se, että eilen illalla kurkku alkoi tuntua taas aika pahalta. Täytyy vaan toivoa että se pysyy aisoissa. Katselen tässä toisella silmällä paikallista aamu-tv:tä. Iso juttu täällä on nyt tupakoinnin täyskielto julkisilla paikoilla. Eilen parlamentti täällä päätti laista ja ensi vuoden kesään mennessä laki tulee täysin voimaan. Täällä uskotaan vahvasti, että kun ei anneta ihmisille mitään erillisiä tupakkahuoneita ravintoloihin, he lopettavat tupakoinnin. Jää vaan nähtäväksi kuinka käy.

St. Albans 13.2.06

klo 19:45

Olen nyt tällä St. Albansissa. Täältä kertomisen keksiminen on toisaalta paljon vaikeampaa kuin Libanonista. Tai ehkä se vaan on niin, ettei tälläisesta paikasta ole tottunut kertomaan ihmisille, niinkuin Libanonin tapaisista ”kauko maista” kerrotaan. Saavuin tänne eilen illalla jokus kymmentä paikallista aikaa. Ensimmäisenä tarkastin onko asunnosani puhelinta... Ei ollut. Toiseksi ryhdyin tarkastamaan onko täällä mitään mahdollisuutta saada langatonta yhteyttä nettiin. Luulin onnistuneeni, mutta verkko olikin suojattu. Eli tieto yhteyksien suhteen olen täällä aivan yhtä kurjassa jamassa iltaisin kuin Beirutissa. No kännykkä puhelut Suomeen ja takaisin ovat kuitenkin puolet halvempia, eli eiköhän tämä tästä.

Aamulla ajoimme täältä Watfortiin missä asiakkaamme sijaitsee. Sinne ajaa täältä noin tunnin. Pidimme aloitus kokouksen. Homma on vähän niinkuin pelkäsinkin. Nämä tyypit puhuvat täällä todella hyvää englantia (joka sinänsä on tosi yllättävää ;) ). Ja toisinaan on todella vaikea pysyä perässä kun asiakas selittää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat.

Teimme töitä vain puoleenpäivään. Iltapäivällä meillä oli ”täydennys koulutusta”. Se oli ihan mielenkiitoista. Käytiin läpi kansainvälisiä tilintarkastus standardeja ja kuinka ne eroavat vanhoista Britti standardeista. En tiedä opinko enemmän vanhoista Britti standardeista vai uusista kansainvälisistä.

Ilalla käväisin vielä toimistolla. Lähinnä tarkastin sähköpostin ja katsoin kuinka Suomalaisilla on mennyt Torinossa. Käväisin myös kaupassa hakemassa jotain syötävää. Hassua oli huomata, että kaupungit sekä Suomessa, että Englannissa alkavat kuolla illalla suurinpiirtein samaan aikaan. Täällä kello on silloin seisemän ja Suomessa yhdeksän. Olin saada sokin kun huomasin pikaruokalaiden sulkevan täällä siihen aikaan. Voisi olla parempi niin Suomessakin eipä olisi niinpaljon nuorisolla hengailu paikkoja iltaisin. Olisivat ehkä kotona...

Nyt alan odotella vaimon soittoa. Sitten nukkumaan ja huomenna olen ajatellut herätä kuudelta lenkille. Suomessa kello on silloin kahdeksan. Jos se onnistuu teen siitä tavan ja näin en siirrä kelloani ollenkaan tällä ollessani. Saapa nähdä.